Back to business

Kiirettä on pitänyt jo heti vuoden alusta saakka, uudenvuoden jälkeen mulla sentään oli muutama vapaapäivä mutta työt kutsuivat lähes tulkoon heti vuoden vaihteen jälkeen. Myös arkirutiiniin on pitänyt nyt viikon verran totutella, koulu. Mulla alko viimeinen jakso jonka aikana pitäis valmistuu koko kolmen vuoden opinnäytetyö. 

Ideat mulla oli suht vähissä ton opparin kannalta, lievästi sanottuna olin miettiny pään puhki erilaisista ideoista. En halunnu tehä mitään "ennalta-arvattavaa" kuten juhla- tai kotelomekkoa. Meidänkin luokalla mitä ihmiseten suunnitelmia on kuunnellut niin todella moni aikoo tehdä mekon. Vaikka mä valmistun vaatetus artesaaniks (kts. naisten vaatteiden tekijä) niin päätin ottaa ison riskin ja tehdä mun poikaystävälle valmistujais puvun.

Armani

Idea lähteä tekemään tota pukua oli aluksi vain "läpän heittoa" poikaystävän suusta. Pikkuhiljaa idea alkoi kuitenkin kummittelemaan mun päässä ja päätin keskustella herran kanssa että 'no, mitä jos'. Ilmeisesti hänen 'läpän heittonsa' oli ollut puoliksi vitsi ja puoliksi ehkä vihjaus siitä että voisin tehäkkin sellasen.

Punnitsin tosi paljon mielessäni että osaanko, pystynkö, ehdinkö, kestääkö mun hermot ja itseluottamus. Kuitenkin kyse on opinnäytetyöstä mikä kertoo sen MITÄ sä olet oikeasti oppinut ja millaisen riskin suostut ottamaan tehdessäsi työtä. 

Painotin poikaystävälle myös sitä ettei innostuisi liikaa ideasta että tekisin puvun. Sanoin tekeväni sen jos mitään muuta ideaa ei syntyisi.

Dolce&Gabbana

Ennen joulua päätin että opinnäytetyö tulee olemaan miesten puku. Työssä on vain yksi kriteeri, tuotteen pitää olla asiakastyö. Mies on samalla tavalla asiakas kuin nainenkin, yhtenä 'huonona' puolena kuitenkin on että työskentely on hyvin itsenäistä ja soveltavaa sillä opettajat eivät välttämättä osaa kunnolla antaa neuvoja mikä on ymmärretävää sillä meille ei opeteta miesten vaatteiden tekemistä. Sanoin myös poikaystävälle ettei odota täydellisesti räätälöityä pukua, musta kun ei tule vaatturia. Sanoin että mä teen parhaani että saadaa hänelle kaunis ja istuva puku ja musta tuntuu että puvun ollessa valmis herra ei edes tiedä mikä on artesaania ja mikä on vaatturia :DD

Ralph Lauren

Oon innoissani tästä alkaneesta jaksosta mutta samalla myös pelottaa. Saan käyttöön monen sadan euron merinovillaa joten sössiminen ei tule kuuloonkaan ! Otan tietoisen riskin ja kun (toivottavasti) puku onnistuu niin voin ylpeänä sanoa tehneeni sen :)